pulsa

Unelmasta ja sen toteuttamisesta

Aika usein saan asiakkailtani toteamuksen, että sinä varmaan elät unelmaasi. Jäin miettimään, mitä se on? Miten sellainen voi olla unelma, josta et tiedä, että sitä olisi olemassakaan?

Kun muutimme Pulsaan, en tiennyt Pulsan asemasta juuri mitään, vain sen verran, että se on tyhjä ja ränsistynyt rakennus. Entinen rautatieasema.

Miten se liittyy minun elämäni unelmiin? Unelmahan voisi olla vaikka mökki järven rannalla, menestyvä karriääri jossain näkyvällä paikalla tai matka maailman ympäri. Mutta ränsistynyt rakennus, josta ei ole vielä edes keksitty, mitä sillä tekisi. Ei, se ei ollut minun unelmani, varmaan ennemmin painajainen.

Minun unelmani on ehkä enemmän psyykkisellä tasolla: haluan olla villi ja vapaa ja tehdä asioita, joista pidän. Se voi välillä olla hyllyjen täyttämistä, hinnoittelua tai siivousta. Sillä ei ole väliä, kunhan se on monipuolista ja koko ajan eteenpäin vievää. Eikä tylsää. Mutta tylsyyskin on vain korvien välissä. Lapsistamme on varmaan tylsää istua kotona lammen rannalla ja ihmetellä lintujen laulua. Olisi minullekin ollut varmaan kaksikymppisenä. Mutta nyt, tässä iässä se on etuoikeus, nautinto, unelmakin.

Onnellisuus on unelmien toteutumista. Läheskään aina se ei löydy hyvin palkatusta työstä menestyspaikalla uranaisena tai -miehenä. Olin vuosikaudet kotona lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä, enkä ajatellut kertaakaan, että jäisin jostain paitsi. Olin onnellinen, vaikka olihan se tietysti välillä myös rasittavaa.

Onnellisuuskin on korvien välissä. Voin olla onnellinen siitä, että ympärilläni on rakkaita ihmisiä. Ehkä se onkin kaikkien tärkeintä. Voin olla onnellinen pienistä hetkistä luonnossa tai suklaalevyn ja kahvikupin kanssa. Sitä vaan pitää osata arvostaa ja nauttia siitä.

Ja sitten palaan unelmaan, joka on nimeltään Pulsan asema. Niin, ajatuksissani ei ollut koskaan oman puodin, B&B-paikan tai kahvilan pitäminen. Olen kyllä johtanut sellaista yritystä, jossa näitä elementtejä on ollut enkä niiden kokemusten pohjalta missään nimessä olisi halunnut tällaista. Mutta kohtalo halusi ja nyt olen todella onnellinen, että näin kävi ja tartuimme asiaan. Rakastan sitä työtä, jota teen. Ja yleensä se työ liittyy asiakaspalveluun, visualisointiin ja ongelmien ratkaisuun. Eikä sillä ole mitään tekemistä karriäärin tai palkkatason kanssa.

Rakastan juhlien järjestämistä, koristelemista ja uusien juttujen ja ideoiden toteuttamista aina uudestaan ja uudestaan. Haluan saada ihmiset tyytyväisiksi ja onnellisiksi onnistuneista juhlistaan. Ja rakastan fyysistä tekemisestä paljon enemmän kuin johtamista.

Olen pragmaatikko ja inhoan rutiineja. Tiedän sen, ja sen voi luokitella heikkoudeksi.

Mutta ehkä teenkin siitä vahvuuden? Jos inhoat rutiineja, yritä tehdä asiat aina vähän toisin. Näin et enää toistakaan asioita liikaa. Keittiövuorossa ei laitetakaan sitä takuuvarmaa kakkua tulemaan, vaan keksitään jotain uutta. Eihän se ei aina onnistu. So what? Elämä on. Kokeilusta voi aivan hyvin kertoa asiakkaille, ottaa palaute ja seuraavasta tuleekin jo paljon parempi. Saadaan kenties yhteiset naurut ja yleensä se kakkukin maistuu.

Yritän olla rehellinen itselleni ja muille. Rakastan sitä, mitä teen ja teen sitä, mitä rakastan. Elän sellaista unelmaa, jota en tiennyt olevan olemassakaan.

 

Petra Karjalainen

Kirjoittaja on Highline-konsultti sekä Pulsan Asema Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja.